Seis maailma

Seis maailma.

Pysähdy tähän.

Katselemaan tätä hetkeä. 

Hetkeä, joka tihkuu onnea.

Luo kauneutta, luo hyvää.

Hetki, jossa haluat elää vielä vähän pidempään. 

Katsellen ympärilleen

ja hengittäen ilmaa, 

joka tuntuu niin taianomaiselta.

Hetki, jossa elämä on kaunista.

"Nyt ja tässä niin kovin kovin pienessä hetkessä on koko maailma ja ikuisuus.

 Jos yhden toiveen  vielä pyytää vois; seis maailma."

- Kuningasidea, Seis maailma -

Istut satamassa ihmisten ympäröimänä, 

jotka saa sut nauttimaan elämästä vähän enemmän. 

Hymy ystävän huulilla, kun se näkee sut.

Istut pöydän ääressä, kerrankin sovussa

 sun vanhempien kanssa jutellen niitä näitä.

Tunnet toisen huulet sun huulia vasten ja se onnen tunne 

syöksyy varpaisiin asti ja perhoset vatsassa lentelee suunnattomasti.

Musiikki luo just sen tarvitun tunnelman ja 

luo siitä hetkestä entistä kauniimman.

Aidon ystävän tiukka halaus, josta välittyy lämpöä ja rakkautta.

Aurinko laskee horisonttiin maalaten taivaan 

upeilla väreillä ja paljastaen tähdet ja kuun.

Ryhmähenki ja yhteisöllisyyden tunne, joka tiivistyy entisestään.

Oivallat jotain, mitä oot pohtinut pitkään.

Ylität itsesi, onnistut jossain, luot jotain uutta ja hienoa, 

ja saat olla ylpeä itsestäsi.

Jännittävä onnen tunne kun saa tai löytää jotain aivan uutta.

Kirje, minkä saa läheiseltä, kun itsellä on paha olla. 

Tunne siitä, että joku oikeasti välittää.

Onnella ei ole huomista päivää, sillä ei ole eilistäkään, se ei ajattele tulevia,

sillä on vain nykyisyys,

eikä sekään ole kokonainen päivä, vaan silmänräpäys.

Elämä koostuu pienistä asioista. Onnea ei saavuteta yhden ison asian kautta, tai sormia napsauttamalla. Onni koostuu pienistä asioista. Aivan kuin onnen pisaroista, joista lopulta muodostuu onnen kaivo, elämän hetkiä, joita ei unohda. Jotka saavat hymyn huulille vielä pitkän ajan jälkeenkin. Muistakaa nauttia elämän pienistä hetkistä, jotka tekevät elämästä kaunista. Nämä pienet asiat, ovat niitä suuria ja niitä joiden takia täällä jaksaa olla. 

-jenna-

Summer holiday

Mulla on ollu tosi mahti kesä tähän mennessä. Oli tosi haikeeta lähtee peruskoulusta, ku ens vuonna eessä lukio, mikä on ihan uus alku. Ja muutoksethan on aina vähän pelottavia. Meiän kevätjuhla oli huippu, ainakin kunnialla poistuttiin peruskoulust. Saatiin päättötokarit ja itkettiin hyvästi-itkut. Sitte siirryttiinki jo kesälomalle, tietämättä mistä koulusta löydetään ittemme ens vuonna.

 Olin riparilla isosena alkukesästä. 8 päivää meni ihan liian nopee, tuntu ku oisin ollu siel leiril 3 päivää. Se oli vaan niin parasta. Tykkäsin meiän porukast tosi paljon ja must oli ihan törkeen hauskaa olla isonen. Vetää raamiksii, näytellä sketseis, laulaa, pitää hauskaa.. nauroin sil leiril enemmän ku pitkään aikaan. Ei ollu ehk parhaat säät, mut Suomen kesä nyt on vähä tämmönen. Ne pikkaset, niil oli niin uskomaton energia ja positiivisuus mikä niist heijastu. Sitä oli ihana kattoo. Ja niitten aurinkoisista hymyistä tuli pakostikki hyvälle tuulelle. Haluisin niin paljon takasin sinne leirille niitten ihmisten kanssa. Unohtumaton viikko, parempaa tapaa alottaa kesä?  Kiitos Siika 1.

Sen jälkeen oon nähny aika paljon tuttuja, 

sekottanu unirytmit ihan huolella, 

istunu satamas lukemattomii tunteja,

 nauttinu ulkon niist muutamasta aurinkosesta päivästä, 

nauttinu siit ku on saanu käyttää aurinkolasei,

syöny ihan liikaa herkkuja,

löytäny uutta musaa,

tutustunu uusii ihmisii,

kattonu pari kautta Supernaturalii,

yrittäny ottaa kaiken irti lomasta.

Nyt ollaa jo puoles välis ja must on tosi outoo lähtee lukioon. Uus alku. Niin paljon kysymyksii ja mahdollisuuksii. No kaikki selvii aikanaan. Toivottavasti Suomi nyt vähän tsemppais tän sään kaa ni pääsis taas viettää päivii ulkona. 

Hyvää heinäkuuta ja olkaa kiltisti!

-jenna-

You are a miracle

Miks käyttää elämää miettien koko ajan mitä muut ajattelee susta? Välittäen siitä, et joku ei välttämättä pidä susta. Menemällä vaan sen mukaan et sopeudut joukkoon ja kelpaat muille. Kuuntelemalla ihmisten arvostelua. 

ei.

Oo oma ittes. 

Oo erilainen. 

Oo just se kuka oot. 

Tee asiat omalla tavallas.

Tykkää sulle tärkeistä asioista.

Just be you.

Sillä pääsee jo pitkälle.

Elämä on itellekkin paljon mukavempaa, kun elää itellee eikä välitä muitten mielipiteistä liikaa, eikä määrittele omaa arvoaan muiden ihmisten kommenttien perusteella. 

Jokanen meistä on erilainen ja se on törkeen siistii. 

Ollaan ihmeitä kaikki. Eletään kunnioittaen itteämme ja toisiamme. Kyl me kaikki tähän maailmaan mahdutaan. 

Nauttikaa tulevast kesästä,

 Eläkää täysillä.

 Pitäkää hauskaa. 

Nauttikaa.

 Nähkää ystäviä,

 Tutustukaa uusiin ihmisiin.

Olkaa ennakkoluulottomia,

Tehkää jtn uutta.

Ja muistakaa kunnioittaa itteänne ja muita.

Hyvää kesää!

-Jenna-

Paha maailma

Maailma on paha. 

Mutta miksi? 

Sanat.

Teot.

Ajatukset.

Ihmiset.

Ihmiset on pahoja. Ne on luonu maailmaan pahaa. 

Itsekkyys. 

                    Kateus.

                                              Satuttaminen. 

                                                                        Ahneus. 

                                           Ylimielisyys.

             Kilpailu.

Pakollinen tarve olla paras,

Ihmiset tekee pahaa. Luo pahaa. Saa aikaan pahaa. Mieli mustuu.

Syrjiminen.

Haukkuminen.

Huutaminen.

Kunnioittamattosuus.

Kiukuttelu.

Arvostamattomuus.

Kiittämättömyys.

Ymmärtämättömyys.

Kiusaaminen.

Juorut.

Murha.

Kyseenalaistaminen.

Alistaminen.

Tappelu.

Ennakkoluulot.

Kaltoinkohtelu.

Heitteillejättö.

Vastuuttomuus.

Töykeys.

Epätasa-arvo.

Kylmyys.

Aiheutetaan niin paljon pahaa muille. Tehdään hirveitä tekoja. Ja moni joutuu kärsimään. Koska välillä tässä maailmassa on niin paha olla. Koska se on täynnä pahaa. Täynnä itsekkyyttä. Pimeää. Aiheutetaan ja luodaan paljon tuskaa. Jokainen tekee virheitä. Jokainen tekee pahaa.

Mitä jos luodaan muutos?

Ei pureta pahaa oloa muihin. Kunnioitetaan toinen toistamme. Ei haasteta riitaa. Rakastetaan toisiamme. Ymmärretään meidän ainutlaatuisuus. Luodaankin maailmaan hyvää. 

Tehdään maailmasta askel askeleelta parempi paikka olla.

Otetaan kaikki mukaan.

Kehutaan.

Keskustellaan.

Kunnioitetaan.

Pysytään nöyrinä.

Arvostetaan.

Kiitetään.

Yritetään ymmärtää.

Puolustetaan.

Puhutaan hyvää.

Pelastetaan.

Uskotaan.

Ollaan samalla tasolla.

Eletään sovussa.

Tutustutaan ihmisiin ihmisinä.

Välitetään.

Huolehditaan.

Vastataan teoistamme.

Pysytään lempeinä.

Muistetaan tasa-arvo.

Ollaan lämpimiä.

Sä voit vaikuttaa.

 Ole muutos.

Mitä Kuuluu?

Mitä kuuluu? Miten menee? 

Niin tärkeitä kysymyksiä. Niin monia vastauksia. Niin paljon valkosia valheita.

Kaikki on varmaa joskus syyllistyny siihen et vastaat "hyvää" sillon ku kaikki menee alas ja lujaa. Koska se et sanot et oikeesti ei kuulu hyvää, on tuhat kertaa pelottavampaa ja riskialttiimpaa ku se, että sanot et kuuluu hyvää. Sen jälkee sun pitäis perustella miks kuuluu huonoo ja ottaa vastaan sen toisen reaktio. Mut entä jos sä et osaakkaa täysin selittää et miks tunnet niinku tunnet?

Faking a smile is so much easier than explaining why you're sad.

Tiiättekö sen tunteen ku kaikki on hyvin. Ei oo käyny mitään tosi pahaa, mut sulla on vaa tosi tyhjä olo. Sä tiedät ettei sulle kuuluu huonoo, muttei myöskää todellakaa hyvää. Sua ehk ahistaa. Yrität keksii syitä miks susta tuntuu siltä, mut et keksi. Et ees oikee tiiä mitä tunnet. Ja sit ku joku kysyy "mitä kuuluu?" et osaa vastata, koska jos vastaisit huonoo/hyvää, kumpikaan ei ois totta. Päädyt ehkä vaa sanoo et ihanok. Mut heti jos joku kysyy et miks vaa ihanok sul ei oo mitää hajuu miten selität ja kierrät kysymyksen jotenki. 

Jotkut päätyy pitää kaiken sisällä. Lopetat puhumisen. Pakenet sun oikeit tunteit kaikki päivät, esität ilosta, koska et enää oo yhtää kärryil et mitä sä oikeesti tunnet. Ja se on älyttömän ahistavaa. Sitku on ilta tai oot yksin ni tuntuu niinku ne tunteet vaa nakertais sut palasiks. Et pääse pakoon niit vaik kuin yrität. Ja sitku ei puhu kellekkään ni asiat ja ajatukset vaa paisuu. Niitten mittakaavat muuttuu. Yhtäkkii sul on tosi paha olla, et osaa kuvailla sitä sanoin, mut et vaan enää nauti elämäst. Ehk se on vaa jotain nuoruuden hormonitunnemyrskyy. Sä et tiedä. Ei mitään hajuu. Mitä mun pitäis tehä? 

Mitä sillon pitää tehä ku ei enää tunne mitään? Mitä pitää tehä ku joutuu ettimäl ettiä sitä miks elää?

Mitä sit ku mä en oo enää tääl, mikä on se juttu mitä pään sisäl pelätään? Tää on vaan elämää, mikä pian ohi on, makaan maas selällää ase kohti ohimoo. Mietin mihin ja miten mun tieni vie anna mä mietin viel, anna mä mietin viel, miten mä hoidan tän, miten mä voitan nää ajatukset pääs, miten mä poistan tän helvetin täält? -- En mä sit lähtenykkää, vaik mun pää sanoo iha muuta ja käskee hyppää, mut se en oo mä vaa mun pimee puoli ja tää kuori on särkyvää ku heikko jää. -- mä vihaan maailmaa miksei jokanen saa mahista.

-Viimeisen kerran, Mikael Gabriel ft. Diandra

puhukaa toisillenne, 

näyttäkää milt tuntuu,

älkää pitäkö kaikkee sisällä, 

se ei oikeesti oo sen arvosta.

-jenna-

Ulkokuori

Meillä kaikilla on ulkokuori. Oma suoja, joka peittää joitain asioita. Joillain se voi peittää yllättävänkin paljon. Kaikki meistä varmasti tietää sen tunteen, kun tulee ajateltua, että en ikinä ois uskonu, että just tolla henkilöllä on tollanen elämä. Me ollaan yllättävän taitavia peittää asioita. 

I keep it on the inside 'cause it's the safest place to hide.

Sen jälkeen kun on joutunut useesti pettymään ihmisiin. Lupaukset on rikottu. Sopimuksia ja salaisuuksia ei olla pidetty. "Mä lupaan etten ikinä lähde sun rinnalta." on kuultu liian monta kertaa ilman et se on oikeesti ollu totta. Miten uskaltaa luottaa? Avata sydäntään muille ilman, että pelkää sen menevän enemmän rikki. Helpompaa on pitää kaikki sisällä, olla ihan hiljaa yksin omien asioitten kanssa.

Liian moni menee ulkokuoren ja tekohymyn läpi päivät. Kun joku kysyy mitää kuuluu, on paljon helpompaa vaa esittää ilosta ja sanoa että hyvää ku selittää miks oot surullinen. Oikeesti haluis vaan et joku ottais olkapäist kii, kattois silmiin ja sanois et tiiän ettei sulle kuulu hyvää. Mut ku on oppinu rakentaa vahvan suojamuurin ympärille, sen läpi on vaikee nähdä. Välillä liiankin vaikea. Muistakaa olla arvostelematta muita, ette välttämättä tiedä yhtään mitä ne just sillä hetkellä käy läpi.

Asioitten pitäminen yksin sisällä, syö pikku hiljaa enemmän ja enemmän omaa itteään ja jaksamista. Pitäis aina pystyy puhuu jollekkin. Näyttää miltä oikeesti tuntuu. Avata oma sydän ja tunteet. Mut aika usein pelko voittaa.  Mut me voidaan yrittää olla rohkeita. Me voidaan yrittää selittää, vaikka tuntuu ettei se toinen kuitenkaan ymmärrä. 

Yritetään.

-jenna-

Mä Rakastan

Rakkaus on tärkeä asia. Se luo onnellisuutta ja positiivisuutta. Tekee elämästä elämää. Joskus pitää vaan pysähtyy ja miettiä, että mitä mä rakastan? Ja voi huomata kuinka hyvää elämä oikeastaan on. Kun avaa silmät voi huomata kuinka montaa asiaa oikeastaan voi rakastaa. Ne voi olla pieniäkin asioita, ja loppuje lopuks just ne pienet jututhan on niitä suuria.

Mä rakastan hymyä. Rakastan ystäviä. Perhettä. 

Sitä kuinka lumi peittää maan ja tekee siitä ihan valkosen. 

Haleja, ne on parhaita. Aitoutta. 

Uskon luomaa turvaa. 

Naurua ja ilon kyyneleitä. 

Auringonlaskuja, ja sitä miten ne maalaa taivaan.

Musiikkia. Läheisyyttä. Luovuutta.

Yllättävää inspiraatio tulvaa.

Kynttilöitä ja rauhottumista.

Villasukkia, kuumia juomia ja hyviä elokuvia pimeän talven keskellä.

Liikunnan jälkeistä iloa.

Kohteliaisuutta. Aforismeja. Jäätelöä.

Saunaa. Mökillä tehtyä grilliruokaa.

Veneilyä. Taidetta, joka herättää tunteita.

Hyviä puheita. Yllätyksiä.

Elämän hullunkurisuutta ja arvotuksellisuutta.

Kirjottamista. Bussimatkoja. 

Syvällisiä keskusteluja. Laulamista.

Hyvää ruokaa. Suklaata.

Pienten lasten suorasanaisuutta.

Extempore päätöksiä ja tekoja.

Seikkailuja. Hauskanpitoa.

Nukkumista, pitkään. Unelmointia.

Kirkkaita silmiä. Ainutlaatuisuutta ja erilaisuutta.

Hyvää ryhmähenkeä. Perhosia vatsassa.

Luonnon kauneutta ja rauhaa. 

Matkoja ja matkustamista. Rohkeutta ja sen osoittamista.

Hyvän kirjan lukemista. Kesää ja lomaa.

Riippukeinuja. Pianon soittamista.

Koiranpentuja. Ystävältä saatuja kirjeitä.

Hyvien muistojen muistelemista. Ja uusien tekemistä.

Elämässä on niin paljon pieniä hyviä hetkiä. Elämän pieniä ihmeitä. Pitää vaan avata silmät ja sydän ja huomata ne. Elämä näyttääki sitte paljon kirkkaammalta.

-jenna-

Uskotko ihmeisiin?