maanantai 17. helmikuuta 2014

Stop hurting

Toist ihmistä pystyy satuttaa liian helposti. Yks katse. Yks sana. Yks lause. Ja se toine voi muistaa sen ikuisesti. Mietikkää mitä sanotte ja mitä teette. Ehk joku tyyppi on teiän mielest ihan naurettava ja sillee pystyy nauraa iha helposti. "Kaikki muutki tekee niin." Kelatkaa et oisitte ite sen henkilön tilal ja kuulisitte kaiken sen mitä siit puhutaa. Jokanen ilkee sana satuttaa. Jotku kasvaa vaihvoiks ja oppii olee välittämättä mut silti se voi olla vaikeet. Tääl on paljon koulukiusattui nuorii. Masentuneit nuorii. Syrjäytyneit nuorii. Jos huomaatte joku on yksin ja ehk allapäin ni menkää sinne ja sanokaa vaik et: "Moi, mitä kuuluu?" Se voi olla älyttömättömän iso asia sille toiselle.

Ilkeet teot satuttaa. "Ei oteta tota meiän porukkaa." "Me halutaa olla vaa täs porukas ni älä sä tuu." "Ei me sun kans haluta nyt olla." Miks pitää jättää toiset ulkopuolelle? Miks pitää saada toiselle paha olo? Mitä mielihyvää siit saa? Jokane meist on ihminen ja on inhimillist tehä virheit ja kohdella muit joskus huonosti tarkottamattaan. Mut sitte ku se alkaa olee jatkuvaa ni se ei oo enää hyväksyttyy. Mä tiiän et oon itekki satuttanu muit ihmisii ja pyydän anteeks sitä.

Vaik joskus on vaikeet ni miettikää ennen ku puhutte. Ja älkää tuomitko heti, ette välttis tiiä koko totuutta. Ja miettikää sen toisen silmil. Sen kuka on yksin. Milt se tuntuis?

Masennus yleistyy se kansantaudiks luokitellaan, kouluissa kiusataan, tönitään ja huoritellaan. Se pistää kelaa uudestaan elämän arvoa, mitä elämä tää oikeestaan ees tarjoaa. Synkkiä varjoja hämärässä sillan alla. Ei elämän laatu parane tääl viinaa kittaamalla. Masennus ja yksinäisyys, paska yhdistelmä. Ruma peilikuva on vaa taas yks syy miks mennää tekee niitä peruuttamattomia virheitä. Ystävät ja vanhemmat joutuu kattoo vierestä kun lapsiparka tekee kaikkee mitä kielletään hautakiveen kaiverrus lapsirakas kielletään. Kuka auttaa voisi lastaparkaa viatonta, henkensä menettäneet turhaan, tääl on liian monta. Pitää tajuta se ajoissa näätsä kuinka elämä on ranteen ja partaterän päässä.
-McMane

lauantai 1. helmikuuta 2014

Something about bullying



 Oltiin meiän musavalinnaisen kanssa Nyt Riittää - projektissa  mukana osallistumalla kisaan jossa me tehtiin sinne kappale Satuta. Sen kappaleen piti kertoa koulukiusaamisesta. Saatiin jaettu voitto Nastolan koulun kanssa.
Koulukiusaaminen on oikeesti tosi vakava juttu. En tiiä kuinka moni ymmärtää kuinka suuret vaikutukset sillä on.. tosi moni nuori on kiusattu siitä et on erilainen. Kiusata voi melkee mistää vaa. Fyysisesti ja henkisesti. Kuitenki kiusaaminen jättää siihen kiusattuun sellaset arvet josta ei ehkä koskaa pääse yli. Jotku nuoret masentuu niin pahasti et päätyy itsemurhaan. Ja mun mielestä se ei ikin sais mennä niin pitkälle. Kiusaaminen on liian lievä sana sille. Eikö se että ne kiusaajat heräis siihen et ne oikeesti satuttaa ni pitäis tapahtuu helpommin. Vaik se veis ihmishengen ne ei välttis siltikää tajuu. Ihmishenki on sen verran arvokas asia et sen menettäminen kiusaamisen takia on iso juttu. Ja onneks Suomessaki on tosi paljon kiusaamisen vastaisia projekteja ja järjestöjä yms. Kiusaaminen oikeesti satuttaa tosi kovasti sitä kiusattua. Heikentää elämänlaatuu ja masennuttaa. Ja mun mielest jos on joskus kiusannu jotain ni pitäis ottaa itteesä niskasta kiinni ja mennä pyytää anteeks. Ja jos huomaa et jotain kiusataa ni mennä välii eikä sanoo ettei haluu sotkeutuu. Sille kiusatulle voi olla niin iso asia et joku puolustaa, et joku on kerranki sen puolella.
-jenna-
Sano mitä varot, varo mitä sanot, jos sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot. Enkä purkaa näit enää ikin kellekkää, vaik mun on melkein mahdoton hengittää.
Ku tarpeeks kauan venaa nii tää kaikki loppuu
Words can hurt