Mitä kuuluu? Miten menee?
Niin tärkeitä kysymyksiä. Niin monia vastauksia. Niin paljon valkosia valheita.
Kaikki on varmaa joskus syyllistyny siihen et vastaat "hyvää" sillon ku kaikki menee alas ja lujaa. Koska se et sanot et oikeesti ei kuulu hyvää, on tuhat kertaa pelottavampaa ja riskialttiimpaa ku se, että sanot et kuuluu hyvää. Sen jälkee sun pitäis perustella miks kuuluu huonoo ja ottaa vastaan sen toisen reaktio. Mut entä jos sä et osaakkaa täysin selittää et miks tunnet niinku tunnet?
Faking a smile is so much easier than explaining why you're sad.
Tiiättekö sen tunteen ku kaikki on hyvin. Ei oo käyny mitään tosi pahaa, mut sulla on vaa tosi tyhjä olo. Sä tiedät ettei sulle kuuluu huonoo, muttei myöskää todellakaa hyvää. Sua ehk ahistaa. Yrität keksii syitä miks susta tuntuu siltä, mut et keksi. Et ees oikee tiiä mitä tunnet. Ja sit ku joku kysyy "mitä kuuluu?" et osaa vastata, koska jos vastaisit huonoo/hyvää, kumpikaan ei ois totta. Päädyt ehkä vaa sanoo et ihanok. Mut heti jos joku kysyy et miks vaa ihanok sul ei oo mitää hajuu miten selität ja kierrät kysymyksen jotenki.
Jotkut päätyy pitää kaiken sisällä. Lopetat puhumisen. Pakenet sun oikeit tunteit kaikki päivät, esität ilosta, koska et enää oo yhtää kärryil et mitä sä oikeesti tunnet. Ja se on älyttömän ahistavaa. Sitku on ilta tai oot yksin ni tuntuu niinku ne tunteet vaa nakertais sut palasiks. Et pääse pakoon niit vaik kuin yrität. Ja sitku ei puhu kellekkään ni asiat ja ajatukset vaa paisuu. Niitten mittakaavat muuttuu. Yhtäkkii sul on tosi paha olla, et osaa kuvailla sitä sanoin, mut et vaan enää nauti elämäst. Ehk se on vaa jotain nuoruuden hormonitunnemyrskyy. Sä et tiedä. Ei mitään hajuu. Mitä mun pitäis tehä?
Mitä sillon pitää tehä ku ei enää tunne mitään? Mitä pitää tehä ku joutuu ettimäl ettiä sitä miks elää?
Mitä sit ku mä en oo enää tääl, mikä on se juttu mitä pään sisäl pelätään? Tää on vaan elämää, mikä pian ohi on, makaan maas selällää ase kohti ohimoo. Mietin mihin ja miten mun tieni vie anna mä mietin viel, anna mä mietin viel, miten mä hoidan tän, miten mä voitan nää ajatukset pääs, miten mä poistan tän helvetin täält? -- En mä sit lähtenykkää, vaik mun pää sanoo iha muuta ja käskee hyppää, mut se en oo mä vaa mun pimee puoli ja tää kuori on särkyvää ku heikko jää. -- mä vihaan maailmaa miksei jokanen saa mahista.
-Viimeisen kerran, Mikael Gabriel ft. Diandra
puhukaa toisillenne,
näyttäkää milt tuntuu,
älkää pitäkö kaikkee sisällä,
se ei oikeesti oo sen arvosta.
-jenna-
