Meillä kaikilla on ulkokuori. Oma suoja, joka peittää joitain asioita. Joillain se voi peittää yllättävänkin paljon. Kaikki meistä varmasti tietää sen tunteen, kun tulee ajateltua, että en ikinä ois uskonu, että just tolla henkilöllä on tollanen elämä. Me ollaan yllättävän taitavia peittää asioita.
I keep it on the inside 'cause it's the safest place to hide.
Sen jälkeen kun on joutunut useesti pettymään ihmisiin. Lupaukset on rikottu. Sopimuksia ja salaisuuksia ei olla pidetty. "Mä lupaan etten ikinä lähde sun rinnalta." on kuultu liian monta kertaa ilman et se on oikeesti ollu totta. Miten uskaltaa luottaa? Avata sydäntään muille ilman, että pelkää sen menevän enemmän rikki. Helpompaa on pitää kaikki sisällä, olla ihan hiljaa yksin omien asioitten kanssa.
Liian moni menee ulkokuoren ja tekohymyn läpi päivät. Kun joku kysyy mitää kuuluu, on paljon helpompaa vaa esittää ilosta ja sanoa että hyvää ku selittää miks oot surullinen. Oikeesti haluis vaan et joku ottais olkapäist kii, kattois silmiin ja sanois et tiiän ettei sulle kuulu hyvää. Mut ku on oppinu rakentaa vahvan suojamuurin ympärille, sen läpi on vaikee nähdä. Välillä liiankin vaikea. Muistakaa olla arvostelematta muita, ette välttämättä tiedä yhtään mitä ne just sillä hetkellä käy läpi.
Asioitten pitäminen yksin sisällä, syö pikku hiljaa enemmän ja enemmän omaa itteään ja jaksamista. Pitäis aina pystyy puhuu jollekkin. Näyttää miltä oikeesti tuntuu. Avata oma sydän ja tunteet. Mut aika usein pelko voittaa. Mut me voidaan yrittää olla rohkeita. Me voidaan yrittää selittää, vaikka tuntuu ettei se toinen kuitenkaan ymmärrä.
Yritetään.
-jenna-
