Isko leiri ja ajatuksia ♥

Olin viettämäs ihan älyttömän upeet viikonloppuu isoskoulutuksen merkeis. Mua jännitti alkuu tosi paljon et millasii ihmisii siel on ja tuleeks toimee yms. Mut kaikki oli tosi ihanii ja sai tosi paljon uusii kavereit. Kaikil oli yhes hauskaa ja tosi hyvä fiilis koko ajan. Iha sika kivaa et saa nyt jatkoski olla tekemisis näitten ihmisten kaa. Ootte ihanii, oli parasta :3♥

***

Siel koulutukses pari isost sano muutamii asioit hartauksis mitkä jäi tosi vahvana päähän.
Eka oli et elämä on ku junavaunu. Me mennää kyytii ja sinne tulee erilaisii ihmisii. Ja niist tulee meille tosi tärkeit sen matkan aikana. Mut siinä matkassa on kiinnostavaa se, että me ei ikinä tiedetä millon kukakin jättää sen vaunun. Millon me lähetään. Siks meiän pitääki nauttii niist hetkist mitä meil on.

Toinen oli sellanen ihana puhe. Uuteen hyppäämisestä. Se herätti tosi paljon ajatuksia. Uuteen hyppääminen on pelottavaa. Siin poistuu mukavuusalueeltaan. Mut eiks se mee niin et elämä alkaa siitä mihin mukavuusalueesi päättyy. Uuteen hyppääminenhän on tavallaa riski. Ei tiedä mitä tulee tapahtuu. Onks se hyvä vai huono. Mut kävi miten kävi, sen jälkeen on yhtä kokemusta viisaampi. Kannattaaki kokeilla jotain uutta. Tehä jotain uutta. Ottaa riski. Se voi antaa tosi paljon ja oppii varmasti tosi paljon.

Viimiset kuukaudet on ollu mulle tosi paljon itteni ettimistä. Oon oppinu tosi paljon itestäni, elämästä, tunteista. Oon kuullu paljon erilaisii tarinoita. Se on tosi silmii avaavaa. Oon käyny keskustelui joita en ikinä unohda. Oon oppinu kattoo elämää erilaisista näkökulmista. Me ollaan kaikki tutkimusmatkalla. Ja me opitaan sen matkan aikana paljon asioita. Eri tahtii. Eri taval. Eri asioista. Mut elämä on oppimist. Oivaltamist. Ja luulen et vaikeudet on sitä varten, et oppii arvostaa asioita, kasvaa ihmisenä ja ennen kaikkee pystyy olee muille ihmisille apuna omilla kokemuksilla.

Up

Suunta on vaa ylöspäin ku on pohjal. Muistakaa se. Vaik kuin tuntuis ettei jaksa nousta, sielt pääsee ylös. Jaksakaa uskoo.

Tiiätteks sen tunteen ku yhtäkkii joku niin oleellinen ja tärkee asia/ihminen on poissa? Joku sellain mikä piti jalat maas. Piristi. Anto voimii. Oli hymyn syy. Jota ilman ei ois voinu kuvitella elämää. Mitä sitte ku sitä ei oo? Miten siitä muka jatketaa elämää? Jos on tuntunu et ei elämää ees oo ilman sitä.
Se sattuu. Ja se kipu kestää. Mut se hellittää. Ajan kaa. On pakko aluks taistella päiväst toisee. Saattaa ehkä romahtaa ku se asia/ihminen tulee vastaan. Se on vielki niin tärkee. Mut pitää pysyy vahvana. Hyväksyy pikku hiljaa et sitä ei enää ole. Se ei oo enää osa sun elämää. Se sattuu ja se on vaikeet mut sit on mahollista päästä yli. Sit elämä lähtee ajan kaa rullaa. Sopeutuu siihen ettei sitä tärkeetä asiaa/ihmistä ookkaan. Se jää muistoks. Ja se kulkee mukana. Sen kaa oppii elää. Siit oppii päästää irti. Elämä on oppimist täski suhtees. Ja elämä vahvistaa.

"Nothing can ever, ever replace you. Nothing can make me feel like you do. --- That is the past now. We didn't last now. I guess that this is meant to be."  - Justin Bieber, Nothing like us -

Tuntuu et ei ne alamäet lopu ikinä. Just ku tuntuu  et kaikki on vihdoinki hyvin käy jotain. Miks? Jatkuuks se ikuisesti? Kuka tietää vastauksen? Kai meiän pitää vaan ottaa selvää. Elämäs tulee varmasti aina uusia haasteita. Aina. Mut koska on jo ne vanhat kokemukset taustalla. Ja on oppinu niistä, ne ei tunnu enää niin pahalta. Ne osaa jo käsitellä. Tietää miten niissä toimitaan.

***
Tuntuu niin pahalt nähä kuinka monel ihmisel on paljon vaikeuksii täl hetkel. Kuinka ne kamppailee niitten elämien kans. Omien haasteittensa kanssa.  Siin pitää vaa olla mahollisimman paljon tukena. Auttaa. Yrittää piristää. Ja tsempata eteenpäin. Mut niistki ihmisist kasvaa taistelijoita. Ja vahvoja ihmisiä. Jotka on varmasti apuna omilla kokemuksillaan muille. Kaikella on tarkotus vaik ei aina tunnukkaan siltä. Mut ajan mittaan sen huomaa.

"Matkalla mutkii ja pelkkii kuoppii, vaik tuntuu ettet jaksa, sä selviit kyl niist, kato me kaikki ollaa selviytyjii. Ongelmii, riitoja, jäätävii oloja, tuntuu et merkitys täält hävii kokonaan. Sanot ettet kestä, sä selviit kyl niist, kato me kaikki ollaa selviytyjii. "
- Flowboysfam, Selviytyjii -

"Valmiin uimaan vastavirtaan, kunnes tukehtuu. Ja vaikka mitä luvattais, huonosti veistetty laiva ei liiku vaik puhaltais. Ei haavat parane vaa supermieslaastaril."
- Bluffi, Muistolle -