2014

2014. Huh huh mikä vuos. Mitä tulee mielee ku ajattelee tät vuot? Pitkä, raskas, opettava, antava, vahvistava, täynnä ylä- ja alamäkii, kiireinen. Ennen kaikkee ehk tosi mielenkiintonen. Ku katon taaksepäin en muuttais mitään, koska kaikilla asioilla on ollu tarkotus, joka on johtanut johonkin.

Tää vuos alko tosi rankasti. Viime talvi oli ehdottamasti mun elämäni rankin ajanjakso, mihin liittyy tosi paljon aikasemmin tapahtuneita asioita ja niitten seurauksia. Hulluu ajatella sitä. Mut täs mä silti oon. Seison edellee tääl vaik ajattelin etten jaksais enää.

Kevääl lähti sellai nousu ylöspäin ettei mitää rajaa. Tapahtu niin paljon hyvää. En oikee tienny oliks se totta ollenkaa. Ainaki osasin olla tosi kiitollinen.  Niin moni unelma kävi toteen. Se oli hienoo aikaa. Jaksoin hymyillä, mennä eteenpäin.Sain ihan upeit uusii ystävii. Tutustuin sellasii ihmisii, mitä olin ettiny vierelleni pitkää. Olin tosi kiitollinen. 

Must tuli tukari. Niin mahtava juttu, niin upee porukka ja ihanat ihmiset. Kiitos teille kaikille täst vuodest! Nyt riittää- konsertista, KiVa-päivästä ja kaikista muista meiän yhteisistä jutuista. Ootte loistotyyppejä ja oon super kiitollinen et oon saanu tutustuu teihin! 

Sit oli musailta. Tunteikkain tähä mennes, (Tosin tammikuun vika musailta varmaa voittaa siin kategoriassa 100-0) Alotettii se musailta mun kaverin kanssa sillon. Esitettii sen tekemä biisi. Tosi tärkee kappale kaikin tavoin. Oli huikeet se ilta kattoo kuin paljo kaikki on kehittyny. Niin hyvää musaa ja mahtavia ihmisiä. Illan kruunas varmaankin se ku pääs esittää ihan oman biisin ekan kertaa. Se oli mahtavaa.

Sitku koulut loppu  ni alkoki ripari. Unkarissa. Huhuh mikä reissu. Paras viikko mun elämäs. Sitä ei voita mikään. Jotain ihan uskomattoman hienoa ja upeeta. Se viikko opetti mua niin paljon. Ne ihmiset teki siit leirist unohtumattoman. Ja se paikkaki oli niin kaunis. Vikan iltan itkettii niin paljon, koska piti lähtee pois. Haluisin vaan takas. Elämäni parhaimpii muistoi.

  Sitte ku tultii Suomee ni oli tottakai konfirmaatio.

Kesäloma meni kierrellessä Suomea, mökkeillessä, kavereitten kanssa ollessa, nukkuessa, hyvin syödessä, kavereitten konfirmaatioissa ja esiintyessä. Lopuks sit kans muutettiin meiä nykysee taloo missä viihyn tosi hyvin! Kesän lopus päättyki sit yks siihen mennes tosi oleellinen ja tärkee asia, mikä sit pisti mielen aika  maahan. Oli tosi vaikee hyväksyy sitä et se oliki yhtäkkii poissa. Siitä on kuitenki jo menty eteenpäin, päästy yli ja jatkettu elämää. Se mikä ei tapa vahvistaa. 

Sitte alko ysiluokka. Alko tukarihommat ja pääs taas näkee kavereit, Lukuvuos alko kyl tosi kiireisesti eikä se siit kyl oo helpottunu. Klarinettiharkat alko kans ja siirryin uutee orkesterii, mikä oli kiva juttu, koska pääs kavereitten kanssa samaan orkkaan. Syksyl oli kans jatkis mis pääs näkee ripariporukkaa ja tutustuu uusii ihmisii. Siel sit ilmoittauduin kans isoskoulutuksee, mitä en oo katunu hetkeekää. Oli kans iskoleiri ja Maata Näkyvissä- festarit, mis oli ihanaa. Rakastan käydä seuriksel. Sinne on ain ihanan tervetullu ja muutenki se henki siel on mahtava ja ne ihmiset siel kruunaa kaiken. Mahtava vuos ollu teiän kaa ja ens vuon jatketaa! 

Tää alkutalvi on menny superkiireisesti ja aika väsyneesti. Ehtiny pikkutakaiskuja tulla kanssa, mut ne vaan vahvistaa ja opettaa ainakin. Onneks  nyt on loma ja on saanu ainaki levätä kunnolla. Joulu meni tosi lepposasti perinteisee tapaa perheen kanssa. Joululahjaks sain paljon vaatteita ja suklaata.

 

Kiitos kaikille ihan huikest vuodest. Oon saanu rinnalleni niin ihania ihmisiä. Tutustuin mun parhaasee ystävää, enemmänki siskoo tänä vuonna. Oon tutustunu ihmisii, jotka on ihanan aitoja ja vahvoja persoonia. Oon tutustunu musikaalisii ihmisii. Itteään ettiviin ihmsii. Yksinäisii ihmisii. Itsetietosii ihmisii.Sisukkaisii ja sitkeisiin ihmisiin. Niin monta erilaista mahtavaa persoonaa. Kiitos niille, ketkä on pysyny mun rinnalla, ollu mun tuken, jakanu ilot ja surut, pitäny hauskaa.. eläny mun kanssa. Oon tosi kiitollinen teistä jokaikisestä. Kiitos kaikille ketkä on jaksanu lukea mun blogia ja ajatuksia! 

Ihanaa uutta vuotta kaikille ❤

-jenna-

Breathe

Okei. Hengitä. Muista hengittää. Perus asia ihmisessä. Miks se  tuntuu nyt niin mahottomalta? Oikeesti nyt, hengitä. Sisään ja ulos. Rauhassa. Ei, kyllä sä pystyt. H e n g i t ä. Sust tuntuu et se sydän tulee siit rinnast ulos, mut ei se tuu. Ku muistat hengittää, kyl se menee ohi. Rauhotu. Kato noit ihmisii sun ympäril. Ne kaikki välittää susta. Sust tuntuu tosi pieneltä. Ihan ku seinät kaatuis päälle. Mut trust me, ei ne kaadu. Sä haluisit ulos, mut tuntuu et pyörryt jos nouset ylös. Haluisit ne kaikki tuijottavat silmäparit pois. Silmät kii. Noni nyt niit ei pysty enää avaa. Ajatteleekohan noi et oon ihan hulllu. Ei, älä ajattele muita. Keskity hengittämisee. Silmät täyttyy kyynelist mut taistelet kaikin voimin et ne ei valu. Gosh tuntuu et taju menee iha just. Pakko päästä ulos. Silmät auki. Hyi. "Anteeks saanko mennä vessaan?" Syöksy ulos tost ovest. Okei nyt viimistää, breathe. Calm down. Se menee ohi. Kyllä menee.

Just remember to breathe.



Love love love

Rakkaus on vaa jotenki ihmeellist. Se saa kaiken tuntuuū ihan uudelta. Se saa kaiken näyttää paremmata, tuntuu paremmalta. Se tekee elämisest parempaa. Oikeestaa mitä elämä ois ilman rakkautta? Rakkaus on niin vahva voima. Se saa ihmiset tekee hulluja tekoja. Se saa meiät käyttäytyy hassusti. Se saa meiät käymää ylikierroksil. Se saa meiät uhraa asioita. Se saa meiät itkee. Ja rakkaus myös satuttaa. Ku se rakkaus viedään pois. Tai kun se rakkaus päättyy. Se repii ihmisen riekaleiks. Jos ihminen elää sille mitä se rakastaa ja sitte se on poissa. Mitä siitä jää jäljelle? Ja kuka ne palaset kasaa takasin?

Rakkaus saa sut tekee yhen ihmisen tai asian etee niin paljon. Sä haluisit vaan olla sen läheisyydessä. Ei oo parempaa paikkaa. Parempaa ihmistä tai asiaa. Sä vaan välität siitä enemmän kun muista. Et osais olla ilman sitä. Rakkaus on ihmeellistä. Se aiheuttaa ihmisessä niin paljon erilaisia tunteita.

Rakkaus aiheuttaa niin paljon asioita. Se muuttaa maailmaa. Mutta se muuttaa sitä hyvään suuntaan. Rakkaus on riskien ottamista, mikä on äärettömän pelottavaa. Rakkaus on pelottavaa. Rakkaus on ymmärtämistä. Rakkaus on välittämistä. Rakkaus on tekoja.
Rakkaus on sanoja.
Ja rakkaus on kaikkea muutakin.
Rakkaus on jotain mikä tekee meistä kauniita olentoja. Saa meiät hehkumaan. Tuo esiin meidän parhaat puolet. Vie jalat alta. Vie välillä yöunet ja ruokahalun. Rakkaus tekee ihmeitä. Ja rakkauta pitää levittää. Pitää uskaltaa rakastaa. Koska rakkaus muuttaa.  Ja yleensä se muuttaa hyvään suuntaan.

People

Ihmismieli on niin erikoinen. Niinku muutenki ihmiset. Jokainen on täysin oma yksilö. Jokaisella on omat ajatukset, tunteet, silmät, kasvot, kroppa, luonne... ollaan jokanen oma taideteos ja se on ihmeellistä. Sitä jaksaa hämmästellä vaikka kuin pitkää. Jokanen meistä on erilainen. Täysin omaa persoona. Se tekee elämästä mielenkiintosta ja yllätyksellistä. Minkälainen toi ihminen on? Entä mitäköhän toi ajattelee? Millasista ihmisistä toi pitää? Onkohan tolla millaset arvot ja elämäntyyli? Mitenköhän toi nyt reagoi jos sanon/teen näin?

Niin moni asia vaan riippuu henkilökemiasta. Toinen tuntuu sielunsiskolt/-veljelt ja seuraavan kanssa ei taho millään tulla toimeen. Me voidaan jossain tilanteissa olla tosi riippuvaisia muista. Tuntuu, ettei vaan pysty pärjäämään ilman sitä tiettyä henkilöä. Ihmisyys on ihmeellistä. Kaikki mitä me voidaan aiheuttaa muille. Hyvää ja pahaa. Voidaan ite päättää millasia ollaan muille. Voidaan vastata vihaan vihalla tai yrittää vaan olla välittämättä. Voidaan auttaa tai vaan hylätä toinen. Voidaan tehdä niin paljon.

Tunteet. Muut ihmiset voi aiheuttaa sulle niin paljon eri tunteita. Miten niitten perässä voi ees aina pysyy? Joku sanoo sulle jotain ilkeet, se saa sut surulliseks. Joku sanoo jonku kehun, se saa sut hyvälle tuulelle. Ihastut johonki ja pelkästää sen henkilön ajatteleminen aiheuttaa perhosii vatsaa ja saa sut tekee kaikkee hölmöö. Joku sanoo sulle et "kiitos susta on ollu paljon apua". Siit tulee tosi merkityksellinen olo. 

Elämä on niin mielenkiintonen polku. Me ei ikin tiedetä mitä joku teko aiheuttaa. Mitä jostai sanast seuraa. Mitä vaik yhest "moi" sanast tulee seuraa. Me ei ikin tiedetä kuka sille meiän polulle astuu ja miksi. Se voi olla meiän elämän suurin rakkaus tai pahin vihamies. Mutta ei kannata hypätä siltä polulta ite pois. Mistä voi ikinä tietää, että kun oisit ottanu vielä yhen askeleen ni just oikee ihminen ois saapunu sun elämään. Mä ainaki haluun pitää silmät auki ja selvittää mitä mun elämäs seuraavaks tapahtuu.

Ja elämäs pitää ottaa riskei. Selvittää asioit eikä vaa jäädä miettii et no mitä jos mä teen näin yms. Pitää vaa tarttuu hetkee ja toimii. Kattoo mitä tapahtuu. Elää ku ois vika päivä. Nauttii täysillä. Tehä hetkist täydellisii ei oottaa täydellistä hetkeä. Muistakaa nauttii jokasest päiväst ja tehä niist merkityksellisii.

Find out what we're made of, when we are called to help our friends in need.
- Count on me, Bruno Mars -

En tiedä susta mitään, ainoastaan sen et oot harvinainen
- Iholla, Kasmir -

Itsenäistyminen

Istun pimees huonees kynttilät pääl. Kuuntelen kuulokkeist musaa niinku yleensä ja juttelen netis erilaisten ihmisten kaa. Kuulen erilaisii tarinoita. Nään erilaisia persoonia. Erilaisia reaktioita eri asioihin. Ja jo pitkään tunnetuissa ihmisissä ehkä jopa vähän muutosta. Ajattelen elämää. Ja yks teema jotenki nousee sieltä. Ehkä sen takii että on nuori, ysillä sekä jatko-opiskelu paikat mielessä. Mutta myös erilaisten tarinoiden kautta. Se teema on itsenäistyminen.

Itsenäistyminenhän on pelottavaa. Mut samaan aikaan jännittävää ja kiinnostavaa. Pitääki oppia pärjäämään omillaan. Mul on jääny yks keskustelu täst teemast tosi elävänä mieleen, jonka kävon kahen mun kaverin kaa. Eiks aikuistuminen oo sitä että joutuu opetella pärjäämään ite. Se voi tapahtuu just niinku sen kautta et muuttaa kotoo pois ja lähtee vaik toisee kaupunkii opiskelee. Kohtaa maailman yksin. Mut se voi tapahtuu myös muilla tavoin. Joku tradegia voi pakottaa itsenäistyy. Jos esimerkiks joku läheinen kuolee. Joutuu kohtaa maailman ilman sitä. Joutuu käydä sen surun läpi. On pakko kasvaa. Arvostaa ehkä ihan eri tavalla niitä ketkä vielä on siin rinnalla. Tai jos on kiusattu. Yksin isoo tai pientä porukkaa vastaan, mutta jokatapauksessa yksin. On pakko kasvaa. Pakko yrittää selvitä joka päivä siitä. Tai jos on käyny lähellä kuolemaa. Mut selvinny siitä, oli se sitte millanen tilanne tahansa. Osaa ehkä arvostaa tätä elämää ja jokasta päivää ihan eri tavalla. Pienet hyvät teot tuntuuki isolta. Nauttii kaikesta pienestä. Vaik et ilma on raikas sateen jälkee. Tai et aurinko paistaa. Tai et joku hymyilee. Tai et saa kehun jostain. Et onnistuu jossain. Et saa harrastaa just sitä harrastust mistä tykkää. Kaikenlaiset yksinkertasimmatki asiat, osaa arvostaa niit.

Itsenäistyminen on kans ittensä ettimistä. Kypsymist henkisesti. Se voi lähtee jostai kokemuksest. Alkaa tutkii kaikkee tapahtunutta. Sitä kuka oikee on. Mistä pitää. Mitä rakastaa. Mihin uskoo. Mitä haluaa tehdä yms. Alkaa miettii omaa elämää, sen tapahtumii ja niitten tarkotuksii. Sitä millanen ihminen on. Miten ilmasee itteään parhaiten. Millanen on luonteeltaan. Mitä arvostaa eniten muissa ihmisissä. Miks on just sellanen ku on.

 Itsenäistyminen on kauheet pyörremyrskyy. Niin paljon kysymyksii, mut niin vähän vastauksia. Siks se vieki paljon aikaa. Ja se on aika rankkaaki. Mut se on oppimist, ja oppimistahan tää koko elämä. Ja sitä on ehkä oikeesti mahdotontaki määrittää et millon ihminen on aikuinen. Mut joka päivä oppii uutta, itestään, muista ja ympäristöstään.


-Jenna-

ĵ

Isko leiri ja ajatuksia ♥

Olin viettämäs ihan älyttömän upeet viikonloppuu isoskoulutuksen merkeis. Mua jännitti alkuu tosi paljon et millasii ihmisii siel on ja tuleeks toimee yms. Mut kaikki oli tosi ihanii ja sai tosi paljon uusii kavereit. Kaikil oli yhes hauskaa ja tosi hyvä fiilis koko ajan. Iha sika kivaa et saa nyt jatkoski olla tekemisis näitten ihmisten kaa. Ootte ihanii, oli parasta :3♥

***

Siel koulutukses pari isost sano muutamii asioit hartauksis mitkä jäi tosi vahvana päähän.
Eka oli et elämä on ku junavaunu. Me mennää kyytii ja sinne tulee erilaisii ihmisii. Ja niist tulee meille tosi tärkeit sen matkan aikana. Mut siinä matkassa on kiinnostavaa se, että me ei ikinä tiedetä millon kukakin jättää sen vaunun. Millon me lähetään. Siks meiän pitääki nauttii niist hetkist mitä meil on.

Toinen oli sellanen ihana puhe. Uuteen hyppäämisestä. Se herätti tosi paljon ajatuksia. Uuteen hyppääminen on pelottavaa. Siin poistuu mukavuusalueeltaan. Mut eiks se mee niin et elämä alkaa siitä mihin mukavuusalueesi päättyy. Uuteen hyppääminenhän on tavallaa riski. Ei tiedä mitä tulee tapahtuu. Onks se hyvä vai huono. Mut kävi miten kävi, sen jälkeen on yhtä kokemusta viisaampi. Kannattaaki kokeilla jotain uutta. Tehä jotain uutta. Ottaa riski. Se voi antaa tosi paljon ja oppii varmasti tosi paljon.

Viimiset kuukaudet on ollu mulle tosi paljon itteni ettimistä. Oon oppinu tosi paljon itestäni, elämästä, tunteista. Oon kuullu paljon erilaisii tarinoita. Se on tosi silmii avaavaa. Oon käyny keskustelui joita en ikinä unohda. Oon oppinu kattoo elämää erilaisista näkökulmista. Me ollaan kaikki tutkimusmatkalla. Ja me opitaan sen matkan aikana paljon asioita. Eri tahtii. Eri taval. Eri asioista. Mut elämä on oppimist. Oivaltamist. Ja luulen et vaikeudet on sitä varten, et oppii arvostaa asioita, kasvaa ihmisenä ja ennen kaikkee pystyy olee muille ihmisille apuna omilla kokemuksilla.

Up

Suunta on vaa ylöspäin ku on pohjal. Muistakaa se. Vaik kuin tuntuis ettei jaksa nousta, sielt pääsee ylös. Jaksakaa uskoo.

Tiiätteks sen tunteen ku yhtäkkii joku niin oleellinen ja tärkee asia/ihminen on poissa? Joku sellain mikä piti jalat maas. Piristi. Anto voimii. Oli hymyn syy. Jota ilman ei ois voinu kuvitella elämää. Mitä sitte ku sitä ei oo? Miten siitä muka jatketaa elämää? Jos on tuntunu et ei elämää ees oo ilman sitä.
Se sattuu. Ja se kipu kestää. Mut se hellittää. Ajan kaa. On pakko aluks taistella päiväst toisee. Saattaa ehkä romahtaa ku se asia/ihminen tulee vastaan. Se on vielki niin tärkee. Mut pitää pysyy vahvana. Hyväksyy pikku hiljaa et sitä ei enää ole. Se ei oo enää osa sun elämää. Se sattuu ja se on vaikeet mut sit on mahollista päästä yli. Sit elämä lähtee ajan kaa rullaa. Sopeutuu siihen ettei sitä tärkeetä asiaa/ihmistä ookkaan. Se jää muistoks. Ja se kulkee mukana. Sen kaa oppii elää. Siit oppii päästää irti. Elämä on oppimist täski suhtees. Ja elämä vahvistaa.

"Nothing can ever, ever replace you. Nothing can make me feel like you do. --- That is the past now. We didn't last now. I guess that this is meant to be."  - Justin Bieber, Nothing like us -

Tuntuu et ei ne alamäet lopu ikinä. Just ku tuntuu  et kaikki on vihdoinki hyvin käy jotain. Miks? Jatkuuks se ikuisesti? Kuka tietää vastauksen? Kai meiän pitää vaan ottaa selvää. Elämäs tulee varmasti aina uusia haasteita. Aina. Mut koska on jo ne vanhat kokemukset taustalla. Ja on oppinu niistä, ne ei tunnu enää niin pahalta. Ne osaa jo käsitellä. Tietää miten niissä toimitaan.

***
Tuntuu niin pahalt nähä kuinka monel ihmisel on paljon vaikeuksii täl hetkel. Kuinka ne kamppailee niitten elämien kans. Omien haasteittensa kanssa.  Siin pitää vaa olla mahollisimman paljon tukena. Auttaa. Yrittää piristää. Ja tsempata eteenpäin. Mut niistki ihmisist kasvaa taistelijoita. Ja vahvoja ihmisiä. Jotka on varmasti apuna omilla kokemuksillaan muille. Kaikella on tarkotus vaik ei aina tunnukkaan siltä. Mut ajan mittaan sen huomaa.

"Matkalla mutkii ja pelkkii kuoppii, vaik tuntuu ettet jaksa, sä selviit kyl niist, kato me kaikki ollaa selviytyjii. Ongelmii, riitoja, jäätävii oloja, tuntuu et merkitys täält hävii kokonaan. Sanot ettet kestä, sä selviit kyl niist, kato me kaikki ollaa selviytyjii. "
- Flowboysfam, Selviytyjii -

"Valmiin uimaan vastavirtaan, kunnes tukehtuu. Ja vaikka mitä luvattais, huonosti veistetty laiva ei liiku vaik puhaltais. Ei haavat parane vaa supermieslaastaril."
- Bluffi, Muistolle -

This girl is a diamond ♥

Mä kirjotan tänne ihmisestä. Siitä tietystä ihmisestä, joka saa mut hymyilee. Jonka näkeminen piristää enemmän ku mikään muu. Joka saa mut olee oma itteni. Joka pitää mut kasas. Joka ottaa kii jos kaadun. Joka antaa parhaat neuvot. Jol on tyhmimmät ideat (=parhaat muistot). Kirjotan tänne tytöstä jota sanat ei riitä kuvailee. Kirjotan tytöstä josta vois kirjottaa vaikka kuinka pitkään. Kirjotan mun parhaasta ystävästä. Kirjotan jostain korvaamattomasta. Kirjotan Sadusta.

Satu. Se on timantti. Se on aito ystävä. Aito ihminen. Aito sisko. Aidosti välittävä. Aidosti rakastava. Tunteensa näyttävä. Aito. Se on sellanen ihminen jota oon ettiny pitkään. Mä tiedän sen. Satu on vahva. Se on iha älyttömän vahva ja itsenäinen upee nainen. Satu tuntee rajansa. Se tuntee ittensä. Se on fiksu ja älykäs. Ja tosi tosi päättäväinen. Ja niin sädehtivän kaunis, jonka silmistä loistaa kipinä mitä ei pysty kuvailla. Satu on uskomaton. En oo ennen tavannu ketään Sadun kaltasta ihmistä. Mä arvostan sitä. Tosi paljon.

Satu lukee mun ajatukset. Lukee mun kasvoilta mitä haluun sanoo sille. Toimii mun kanssa yhteistyössä. Se tukee, kuuntelee, auttaa, piristää. Sadun kaa syntyy unohtumattomia muistoja. Niitä on kertyny mulle Sadun kanssa ihan uskomattoman paljon ja en voi olla muuta kun kiitollinen niistä kaikista ihanista hetkistä. Valvotuista kesäöistä, naurukohtauksista, siitä ku vuorotellen itketää toistemme olkapäille, taivaallisesta salaatista ku oltiin syömässä, unohtumattomista auringonlaskuista, vastoinkäymisistä mistä on selvitty yhessä, halinallejen kattomist huonoin päivinä. Kaikista niistä hetkistä mitä oon kokenu Sadun kaa.

Satu on enemmän ku tutustumisen arvonen ihminen. En tiedä missä olisin ilman Satua. En tiedä missä tilassa olisin ilman Satua. En tiedä mitä mun elämässä ois meneillään ilman Satua. Tää tyttö on jotain uskomattoman ihmeellistä ja mä rakastan sitä niin paljon. Oon kiitollinen sille. Niiiin kiitollinen. Enkä pärjäis ilman sitä. Siks me varmaanki aina parin päivän pääst viime näkemisestä itketää toisillemme että on ikävä. Satu ymmärtää mua niin hyvin. I love this girl so much ♥

1 & 2 ♥♡♥

Just me and my messy mind

Mul on täl hetkel jotenki sekavat fiilikset. Oon tosi onnellinen monest asiasta. Innoissani monesta asiasta. Motivoitunu monesta asiasta. Samaan aikaan moni asiaa painaa. Ja oon uupunu monest asiast. Ja miettiny pääni puhki monest asiast. Miettiny ratkasuu. Oli miten oli, elämä menee eteenpäin.

Voi olla vaikee päästää irti asioista mitkä merkkas niin paljon. Voi tuntuu tosi oudolt, tyhjält, elää ilman asioita jotka autto sua paljon. Jotka nosti sut jaloillee. Joitten takii hymy nous suunpielille pelkäst ajatuksest. Alku on vaikein. Miten täst eteenpäin? Tätä kysymystä mä oon miettiny nyt viimiset päivät. Ehk pitää antaa vaa elämän kuljettaa. Kattoo mihin se kantaa, johtaa ja mitä se tuo tullessaa. Ei saa katkeroituu. Ei antaa vihalle valtaa. Pitää positiivinen asenne ja mieli ja nauttii elämästä. Elämä on lyhyempi ku aavistetaankaa. Jos mietitte et tehdäkkö vai eikö tehdä, jos sil on hyvä seuraus, tee se. Monesti ihmiset ajattelee toisistaa paljon hyvää mut ei sano sitä äänee, opetellaa sanoo kehut toisillemme.

Oon niin innoissani alkavast lukukaudest. Saan toimii tukioppilaana upeitten ihmisten kaa! ♡ Pääsen jatkikselle ja toivottavasti isoskoulutuksee. Tulevaisuuden opiskelupaikka selvii. Yks askel enemmän kohti aikuisuutta, itsenäisyyttä ja omaa elämää. On mielenkiintost nähä mitä elämä tuo tullessaa. Muistaa vaa pitää omista arvoista ja mielipiteistä kii. Pysyy vahvana.

Elämä heittää haasteita. Paljon paljon ylä- ja alamäkii. Kaikki meist voi juostaa ongelmii pakoo. Se on tosi helppoo. Mut ne pitää kohdata ja taistella niitten läpi. Se kasvattaa. Ja siitä tulee vahva ihminen. Vaik ois vaikeet ajat. Ei saa luovuttaa. Elämä haastaa. Mut ne haasteet opettaa ja kasvattaa. Otetaa niistä opiks. Niil on yllättävii tarkotuksii.

Me voidaa muutta maailmaa. Yks sydän ja yks ihminen kerrallaa. Luodaa hyvää ympärille.

Be Strong

Omistan tän postauksen kaikille kel menee tosi huonosti nyt. Kenel tuntuu et elämä puskee päälle liian lujaa. Kenel on vastoinkäymisii. Ja voimat alkaa hiipuu. Ketkä ei tiiä mitä pitäis enää tehä. Kenest tuntuu et ois ihanku labyrintis, just ku luulet pääseväs pois, tulee umpikuja. Et sitä on jatkunu liian kauan. Tää menee teille.

Jokasel meil on omat vaikeudet. Jokanen kamppailee omien ongelmien kaa. Niitä ei saa vertailla. Me eletää yhes tääl. Yritetää ymmärtää toisiamme. Älkää vähätelkö omaa hyvinvointianne tai vastoinkäymisii muiden ihmisten kokemusten takii.

Jokanen meist on arvokas. Ihan jokanen. Jos tuntuu ettei oo ketää kuka välittää. Ni aina on jossain joku joka rakastaa sua enemmän ku osaat arvatakaan. Kaikist ei voi tykätä mut kaikkien kaa pitää yrittää tulla toimeen. Mut sä oot arvokas. Sä oot vahva. Sä jaksat viel. Näytä sille taistelulle et oot vahvempi ku se. Sä voit voittaa sen. Kerää kaikki sun viimiset voimat ja pistä vastaa. Se taistelu luovuttaa. Mikään ei kestä ikuisesti.

Jos tuntuu et haluisit vaa päästää elämäst irti ja luovuttaa. Älä tee sitä. Ajattele niitä kelle sä oot tärkee. Miten se vaikuttais niihin. Kuinka iso suru siit tulis. Oot tärkee. Ja jos viel taistelet. Päätät et nyt yritetää viel. Asiat voi oikeesti muuttuu. Ne ihan oikeesti voi vaikket ehkä uskokkaa. Sit joku päivä seisot niitten vaikeitten asioitten yläpuolel, sen taistelun yläpuolel ja sanot et sä voitit. Ehk sä tuut opettaa ihmisii sun tarinal. Auttaa muita. Kertoo et elämä voi välil potkii tosi kovaa päähän, mut se ei kestä ikuisesti. Ja sit toivottavasti oot oppinu niist kokemuksist ja oppinu elämäst vhä lisää. Sit osaa olla kiitollinen kaikist pienimmistäki elämän iloista ku ymmärtää ettei ne oo itsestäänselvyyksii.

Mut sä olet arvokas. Sä saatat olla jollekki se syy miks ne elää tät elämää. Sä oot rakas. Ja sä oot tärkee. Ilman sua täst maailmast puuttuis yks ihminen mikä tekee tietyist asioist just sellasii mitä ne on. Usko mua. Sä voit selvitä. Ja jos pidät sitä kaikkee sisälläs ja purat sitä huonoil tavoil. Yritä jotain muuta keinoo. Jos löydät jonku läheisen. Mee puhuu sille. Ja kerro miten asiat on. Se voi osata auttaa yllättävän hyvin. Ja esimerkiks mä oon aina valmis kuuntelee. Muhun saa ihan rohkeesti ottaa yhteyttä esimerkiks facebookis.

Mut taistelut voi voittaa. Ja sil on joku tarkotus. Mikä? Sitä ei välttis saa viel tietää. Mut joku päivä sä ymmärrät sen.

-Sun katseesta näkee et sä oot kulkenu sen matkan- Kipua - Mikael Gabriel

-Oon ku karturi ilman kuskii.Mä huudan ohjeit mut auto menee puskii. Älä anna mun kuolla mun tuskii-Älä jätä mua-Mikael Gabriel

-Ja jo pienest asti se selväks tehää et partaterää ei vaa käytetä enää. Tytöt näytetää et ne ranteet on puhtaat. Vaatteet on mustaa ku sisäl on tuhkaa.-

Historiaa-Mikael Gabriel ft. Uniikki

Writing

Mitä jos kirjottais kirjottamisesta. Mulle kirjottaminen on tavallaa aika iso osa elämää. Ku mul on paha olla, mä kirjotan. Mä puran niit fiiliksii kirjottamalla. Ku mul on hyvä olla, mä kirjotan. Mä jaan iloo siihe tekstii. Mä kerron mun hyvän olon syyt. Mä kirjotan hetkii, tilanteit, kokemuksii, keskustelui, sanoi yms mitkä tekee mut iloseks. Ku mun pääs on tuhansii tunteit ja ajatuksii sekasin yhten solmun. Selvitän ja käsittelen sitä solmuu kirjottamal. Ku mul on tylsää,  mut oon täynnä inspiraatioo, mä kirjotan. Ku oon ulkona ja nään jtn kaunista mikä ilahduttaa mua tai mist saan jonku idean kirjotan siit. Tai jos nään jotain mikä liikuttaa mua, herättää mus suurii tai pienii tunteit, kirjotan siit. Rakastan kirjottamist. Kaikest voi kirjottaa. Täyttää paperi sanoil. Tehä sanoist tekstii.

Mä haluun vaikuttaa ihmisii. Haluun jotenki jopa ehkä auttaa ihmisii sil taval. Haluun liikuttaa niit. Haluun ja toivon et saisin ne tuntee jtn. Siks kirjotan blogii. Kerron omii ajatuksii, mielipiteit, tarinoit tai kirjotan vaa muuten vaan. Teen sitä tavallaa itelleni. Saan purkaa ajatuksii. Otan kännykän tai koneen, meen bloggerii ja alan vaa kirjottaa. En tiiä mut jotenki vaa aina keksin jotain kirjotettavaa. Sanoja. Merkityksellist tekstii ja välil sit ei niin merkityksellist. Oon saanu paljon hyvää palautetta mun blogist ja oon tosi otettu siitä. Oon kiitollinen et ihmiset lukee mun tekstei. Et ne herättää joissain tunteit ja ajatuksii. Ja et ihmiset uskaltaa lähestyy mua ja kertoo mulle omii ajatuksiaa mun teksteist. Sitä toivonki.

Kuuntelen paljon musiikkii. Ku kuuntelee joittenki biisien sanoja, huomaa et musiikki on nerokast. Kirjotan tosi usein biisien sanoi ylös. Ne kuvaa niin täydellisesti joitain tunteit. Tykkään tehä musaa ja kirjottaa sanotuksii. Sanotukset on tarinoit, tunteit, opetuksii. Oon koukus hyvii ja nerokkaisii sanotuksii.

Kokeilkaa kirjottamist. Se ei oo kaikkien juttu. Mut se on mun juttu. Rakastan sitä. Se on niin vapauttavaa. Jos kukaa ei kuuntele, voi kirjottaa. Selvittää omaa päät. Kirjottaa tarinoit. Kirjottaa villeimpii unelmiaa. Kirjottaa ja luoda ihan oma maailman. Kirjottaa ja auttaa muit, vaikuttaa. Kirjottaminen on hyvä juttu.

~ Sillon ku muste osu ekaa kertaa paperiin ja mustekynä alko tanssimaan balettii. Noustii hetkeks taivaalle ku kuuraketti siitä opin ettei tää oo ruusui ja samettii ~
- Janne Ordén - Vapaapudotus ft. Sami Grönroos

Tough situations build strong people

Kokemukset kasvattaa ihmisii. Ne saattaa muokkaa ja muuttaa ihmisii. Kokemuksist oppii. Jossai määrin voi ajatella et on rikkaus jos on paljon kokemuksii. Ne on varmasti jokane opettanu paljo ja avannu silmii.
Jostain ihmisist ois ehk hyvä jos ois sellain perus rauhallinen elämä, se riittää. Se on ihan okei. Ei kaikki elämät oo täynnä tapahtumii. Ei me saada lähtee arvostelee toisten elämii just esim sen perusteel et paljon niis on tapahtunu. Kaikis elämis on omat ongelmat.
Mut onhan se totta et ne ketkä on nähny ja kokenu paljon, tavallaa tietää elämäst paljon enemmän. Niitten tarinat voi auttaa ja opettaa. Avata silmii. Niilt voi oppii. Niitten kaa voi saada upeit keskustelui joit ei ikin unohda. Ne on saattanu nähä elämän monet puolet.  Ne osaa kattoo elämää monil silmil ja sillee ymmärtää muit. Ne tajuu ja osaa olla toisten tuken.
"Ne ketkä on nähny/kokenu paljon, on niit helmii" niinku yks mun hyvä ystävä sano.
Mä oon kiitollinen mun kokemuksist. Oon kiitollinen siit millasii ihmisii oon saanu tutustuu ja millasii tarinoit oon saanu kuulla. Oon kiitollinen et oon kokenu asioit mitä ehk kaikki ei oo, niitten jälkee osaa olla kiitollinen tietyist asioist. Ne kokemuksest on tehny must sen ihmisen kuka mä oon.

Oon huomannu täs matkan varrel et tosi monest kel on ollu tosi rankka elämä ei uskois sitä ku ne näkee. Ihmiset ketkä on ulospäin tosi aurinkoisii, positiivisii ja sosiaalisii. Hymy kätkee taakkee ihan huikeit tarinoit. Hymyl pystyy hämää ihmisii liian helposti. Jollai saattaa olla tosi paha olla mut se vaa hymyilee ni muut ei tajuu sitä. Tietysti hymy voi merkata tuhansii sanoi. Se voi olla onnellisuut ja iloo. Mut hymy voi peittää tuhansii tunteit ja ongelmii. Ehk se sama henkilö itkee ittesä unee joka ilta. Ehk se rukoilee ettei sen tarvis nousta ylös seuraavan aamun. Ehk se on tosi väsyny elää.

On tosi surullist jos pelkää puhuu muille siit et on paha olla ja pitää sen kaiken sisäl. Ne asiat paisuu vaa isommaks pään sisäl. Puhuminen auttaa. Varsinki sellaselle ihmiselle joka tajuu ja jota oikeesti kiinnostaa. Aika parantaa haavat. Ja tietyt asiat jättää ikuiset jäljet. Mut kannattaa puhuu eikä jäädä hautoo yksin kaikkii painavii asioit. Jokanen ihminen on arvokas eikä kenenkää pitäis joutuu olee yksin.

Tein viime viikonloppuna biisin minkä kertosäkeen sanat ajattelin kirjottaa tähän:
~ Always be yourself. Don't care about others comments. Your story, your story can teach. My dier, please, be strong, keep fighting. ~

Ehkä joku päivä sun tarinas tulee auttaa ja opettaa muita.
Never give up