Tough situations build strong people

Kokemukset kasvattaa ihmisii. Ne saattaa muokkaa ja muuttaa ihmisii. Kokemuksist oppii. Jossai määrin voi ajatella et on rikkaus jos on paljon kokemuksii. Ne on varmasti jokane opettanu paljo ja avannu silmii.
Jostain ihmisist ois ehk hyvä jos ois sellain perus rauhallinen elämä, se riittää. Se on ihan okei. Ei kaikki elämät oo täynnä tapahtumii. Ei me saada lähtee arvostelee toisten elämii just esim sen perusteel et paljon niis on tapahtunu. Kaikis elämis on omat ongelmat.
Mut onhan se totta et ne ketkä on nähny ja kokenu paljon, tavallaa tietää elämäst paljon enemmän. Niitten tarinat voi auttaa ja opettaa. Avata silmii. Niilt voi oppii. Niitten kaa voi saada upeit keskustelui joit ei ikin unohda. Ne on saattanu nähä elämän monet puolet.  Ne osaa kattoo elämää monil silmil ja sillee ymmärtää muit. Ne tajuu ja osaa olla toisten tuken.
"Ne ketkä on nähny/kokenu paljon, on niit helmii" niinku yks mun hyvä ystävä sano.
Mä oon kiitollinen mun kokemuksist. Oon kiitollinen siit millasii ihmisii oon saanu tutustuu ja millasii tarinoit oon saanu kuulla. Oon kiitollinen et oon kokenu asioit mitä ehk kaikki ei oo, niitten jälkee osaa olla kiitollinen tietyist asioist. Ne kokemuksest on tehny must sen ihmisen kuka mä oon.

Oon huomannu täs matkan varrel et tosi monest kel on ollu tosi rankka elämä ei uskois sitä ku ne näkee. Ihmiset ketkä on ulospäin tosi aurinkoisii, positiivisii ja sosiaalisii. Hymy kätkee taakkee ihan huikeit tarinoit. Hymyl pystyy hämää ihmisii liian helposti. Jollai saattaa olla tosi paha olla mut se vaa hymyilee ni muut ei tajuu sitä. Tietysti hymy voi merkata tuhansii sanoi. Se voi olla onnellisuut ja iloo. Mut hymy voi peittää tuhansii tunteit ja ongelmii. Ehk se sama henkilö itkee ittesä unee joka ilta. Ehk se rukoilee ettei sen tarvis nousta ylös seuraavan aamun. Ehk se on tosi väsyny elää.

On tosi surullist jos pelkää puhuu muille siit et on paha olla ja pitää sen kaiken sisäl. Ne asiat paisuu vaa isommaks pään sisäl. Puhuminen auttaa. Varsinki sellaselle ihmiselle joka tajuu ja jota oikeesti kiinnostaa. Aika parantaa haavat. Ja tietyt asiat jättää ikuiset jäljet. Mut kannattaa puhuu eikä jäädä hautoo yksin kaikkii painavii asioit. Jokanen ihminen on arvokas eikä kenenkää pitäis joutuu olee yksin.

Tein viime viikonloppuna biisin minkä kertosäkeen sanat ajattelin kirjottaa tähän:
~ Always be yourself. Don't care about others comments. Your story, your story can teach. My dier, please, be strong, keep fighting. ~

Ehkä joku päivä sun tarinas tulee auttaa ja opettaa muita.
Never give up

Life

Elämäst pitää nauttii. Tarttuu hetkiin. Nauttii pienist asioist. Hymyillä tuntemattomille ja tutuille. Auttaa muita, mut ajatella myös itteää ja pitää itestää huoltaa. Pitää hauskaa. Taistella vaikeuksien läpi. Kasvaa ja oppii itestää. Elämä on ikuinen koulu siin mieles. Toteuttaa itteää jotenki itellee sopival taval. Olla kavereitten tuken hyvin ja huonoin hetkin. Rakastaa lähimmäisii. Hemmotella välil itteää vaik hyväl ruual.
Nauttii hiljasuudest. Ollaa kiitollinen pienistki asioist. Pitää mieles ettei kaikki oo ittestäänselvää. Tehä asioit mist tykkää ja mist tulee iloseks. Tehä kompromissei. Tehä päätöksii. Kuunnelkaa sydänt, mut ottakaa aivot mukaa.

Elämä on tarkotettu elämist varten. Joskus se puskee meiät maahan. Joskus se vie kaiken toivon. Joskus se vaa masentaa ilman erityist syyt. Elämä tuo meiän kaikkien etee omat vastoinkäymiset. Ehk se on se tapa mil me opitetaa. Ehk me tehää jotain tyhmää. Kaikki tekee virheit. Tärkeint ei oo se kuinka monta virhettä tekee, se et pyrkis olee tekemät niit et ois "täydellinen". Vaan se et oppis virheist. Ja jos ei tee virheit ei voi oppii.

Olkaa omii ittejänne. Antakaa muitten puhuu pahaa selän takan. Vähät välittäkää siit. Kulkekaa rohkeena kohti elämän uusii haasteit ja ihmeit. Olkaa sellasii mikskä koette ittenne. Kertokaa muillekki mitä ootte elämäs oppinu. Oon huomannu tosi vahvasti tänä vuon ja täs kuus kuinka paljon muitte  tarinat voi opettaa.

Rakastakaa itteenne. Ootte hyvii tollasina. Olkaa muit kohtaa hyvii. Miettikää miten haluisitte et teit kohdeltas. Nauttikaa elämäst. Se on lyhyt. Muistakaa et kaikel on tarkotus, vaikkei se ain tunnu silt. Mä uskon siihen et tuolt ylhäält on sunniteltu meiän elämä valmiiks ♥ Jokasel meiän ihmisen tarinal on joku tarkotus.

♥

~ oi kultani älä niin huoli, vaikka terävä ja viuhuva nuoli, saattaa meihinkin osuu kyllä. Mitä huominen ottaa, antaa, sitä tänään vielä et voi kantaa. Eikä ne murheet meihin yllä ♡ ~
- Juha Tapio, Meillä on aikaa -

Unkarin ripari '14♥

Mul on takana kirjaimellisesti elämäni paras viikko. Olin Unkaris riparil ja ajattelin nyt kirjottaa tänne siit.

Elikkä me lähettii tiistaina 3.6 joskus kuudelt aamul bussil ajaa Helsinki-Vantaalle. Kaikki oli tyylii vaa iha hiljaa ja kuunteli musaa eikä kukaa uskaltanu jutella kauheesti muille ku niille omille tutuille. Sit meiän lento lähti 9.30. Sit päästii Budapestii. Mentii syömää ja sit kiertelee vähä niit kauppoi mitä siel oli. Sit mentii Tonava risteilylle. Lähettii sit ajaa bussil Balaton järvelle sinne meiän leirikeskuksee minne majotuttii. Kuunneltii siin kaiuttimest musaa ja laulettii mukan ja juteltii. Alko olee jo vhä rennompaa. Sit päästii leirikeskuselle ja mentii syömää. Siel oli ihan älyttömän hyvää ruokaa ♡ Mentii sit meiän huoneisii purettii tavaroit ja tällee.

Sen viikon aikan tehtii vaik mitä. Meil oli iha perus opiskelupäiviiki. Et mentii aamupalal ja oppitunnil ja sit saatto olla ryhmät ja sit oli ain sellai helmihetki ja ehk taas oppitunti jne. Mut sillonki oli kyl vapaa-aikaaki must iha riittävästi. Otettii ain aurinkoo ja uitii ja kuunneltii musaa hyväl porukal.

Meil oli kans aika paljon retkii. Mentii yks päivä pizzalle ja vesipuistoo ja se oli ihan sika kivaa. Sit mentii Petsin tai Pecsin (tai miten nyt kirjotetaakaa) kaupunkii. Osallistuttii siel konfirmaatio messuu hyvin puol tuntii myöhäs. Sit siel mentii kans ihan parhaalle puksujuna ajelulle ♥  meil oli paras eka vaunu mis laulettii kaikki vaik mitä ja vilkutettii paikallisille ja pidettii hauskaa. Se oli niin siistii. Mentii kans sit tokavikan päivän oliks se nyt Tihanyn kylää. Siin oli sellai 3 km tappomäki ylös. Se oli iha hirveet XD. Jtn 40 lämmint aurinko porottaa taivaalt ja asfaltti tie. Siel sit katottii maisemii ja käytii sellasis krääsä kaupois ja ostettii jäätelöö yms. Sit osa käveli sen viel alas toiset tuli puksul. Oli kyl voittaja fiilis ku oli kävelly alas tosin mä olin ainaki ihan loppu meinasin nukahtaa koko aja.

Sit ain välil käytii sielt leirikeskukselt kaupas ja tyylii kaikki osti ain oreo milkaa jne. ;)♥

Siel leiril oppi itestää tosi paljon. Siel oli ihana pysähtyy välil vaa miettii kaikkee. Riparil oli niin hyvä olla. Tuntu et on koko ajan turvas. Et siel on välittävää porukkaa ja pystyt olee niin oma ittes siel. Kävin paljon hyvii keskustelui ihmisten kaa. Ja yks keskustelu yhen mahtavan isosen kaa oli kyl tosi siistii. Sitä en tuu ikinä unohtaa :') ♥ 

Se oli ihana ku vapaa-ajalki kaikki kerto omii tarinoit ja pystyttii luottaa toisiimme ja sillee oli iha sika kivaa et oli niin ihanii ihmisii ketkä oikeesti välitti. ♡

Balatonil oli ihan älyttömän kauniit auringonlaskut ja tähtitaivas ♡ Siel oli ihana se leiripaikka ja huoneet. Mutku tuli Suomee ni eniten kaipas omaa vettä, sänkyy ja suihkuu. ♥

Kiitti viel kaikille ohjaajille, isosille ja kaikille ketkä oli siel leiril ni ihanast leirist ♥