Onnellinen

"Mä olen onnellinen, mä olen oikeasti kokonainen." Tää lause on jotenkin tän viikon aikana noussu tosi vahvana mun pään sisällä. Oon saanu tosi paljon siunaksii tällä viikolla. Paljon paljon hyviä asioita. Oon jotenkin opinnu ymmärtää elämää paljon paremmin. Ymmärtänyt niin paljon asioita. Saanut jopa mun äänen kuntoon muutamassa päivässä. Käynyt elämäni hienoimpia keskusteluja. Kävelin lumisateen alla, kuuntelin Mikluu ja tuijotin sitä erilaisten lumihiutaleiden suurta tulvaa alaspäin. Mut täytti joku ihmeellinen tunne, sellanen lämpö, turva ja onni. Sellanen, että oikeesti pystyin luottamaan lauseeseen "Kaikki tulee menemään hyvin."

Yks suurimmista oivalluksista, minkä ymmärsin oli seuraavanlainen. 

Oon aina ollut sellanen ihminen, joka haluis jonku kumppanin jonka kanssa olla jo nuoresta vanhuksiin. Oon aina halunnu sellasen unelmien kumppanin heti. Oottanu sitä. Odottanu että kohta suuri määrä rakkautta saapuu mun luokse. Pitää lopettaa odottaminen. Rakkautta ei pidä odottaa. Oon alkanu luottaa siihen et kyl mun unelmien prinssi viel joku päivä ilmestyy mun elämään ja että sillon tiedän, että toi on se oikea. Mut oon ymmärtäny et mä pystyn ja mä pärjään elämässä myös ilman sellasta. Oon aina ajatellu et se kumppani on sitte se mikä tekee musta kokonaisen. Mut ei se mee niin.Pitää itse tehdä itsestä kokonainen, Rakastaa itseään ja hyväksyä itsensä.

Oon ymmärtäny myös sen, yhen ihanan ihmisen ansiosta, että meille ei anneta elämässä niitä ihmisiä, jotka me halutaan. Vaan sellasia ihmisiä, joita me tarvitaan. Tarvitaan satuttaa, pettää, rikkoo, rakastaa, nostaa. Ihmisiä joita me tarvitaan. Jokaisella ihmisellä meidän elämässä on tarkotus, joko se ihminen on opetus tai siunaus, mutta kuitenkin sillä on tarkotus. Mulla on tällä hetkellä mun elämässä niin mahtavia ihmisiä, että en voi kuin olla kiitollinen. Oon myös saanu sellasii ihmisii ympärille, ketkä vaikuttaa huippu hyviltä tyypeiltä ja keneen ois mahtava tutustua paremmin.

Hyvää viikonloppua kaikille <3

-jenna-