Oon kelannu viime päivin tosi paljon sitä miten eri taval asiat mun elämäs oli 2 kuukaut sitte. Oon miettiny mitkä asiat oli apun et se aika on ohi. Mikä autto mut löytää itteni uuestaa. Oon jotenki niin häkeltyny siit miten paljon hyvää on tapahtunu niin lyhyes ajas.
Uudet ystävät on piristäny ihan sikana. Tukariporukka on tärkee mist oonki tänne kirjotellu. Ja yks mulle tosi tärkee ihminen. Ne on piristäny tosi paljon. Sit samal oon lähentyny myös mun parhaitten ystävien kaa.
Oon kuunnellu niin paljon musaa viimisen vuoden aikana ja erityisesti MG:tä. Se keikka oli tosi siisti kokemus
Oon vaa yhtäkkii tajunnu ja avannu silmät. Kattonu ulos. Mitä siel on. Ennen siel oli vaa se ahistava kaupunki täynnä ihmisii. Nyt siel on aurinko. Siel on taivas. Siel on ilma. Siel on linnut jotka laulaa. Siel on ne samat mettäpolut joit asteli viime kesänki. Siel on radiomastot, hyppyrimäet, urheilukeskus ja muut maamerkit. Siel on puut ja kukat mitkä alkaa kukkii. Siel on jo suht lämmin koht. Siel on tosi paljon kaikkee kaunista ku avaa silmät.
Emmätiiä mut jotenki ne kaikist pienimmät hetket on niit mieleenpainuvii. Me ihmiset usein ootetaa täydellist hetkee, tai sit murehitaa ku se meni ohi eikä siihen tarttunu. Mitä jos me kokeiltaski tehä siit hetkest täydellinen?
Ootan tosi innoissani meiän koulun kasien musailtaa mis esitän meiän bändin kaa mun oman biisin. Jännitän sitä mut oon silti tosi innoissani. Rakastan laulamist ja nautin iha sikan esiintymisest ja en malta oottaa musailtaa.
Hyvää alkavaa kesää kaikille ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti