Thinking

Mooii :)
Tänää oon vaa ollu aamul suorittamas vikan riparin kirkkokäynnin ja sit vaa kotona. Iha sika kivaa et ripari on jo ens viikol.

Mä oon tääl tänää miettiny vähän kaikkee. Miten asiat vaa järjestyy. Miten asiat muuttuki hyväks. Miten unelmat on toteutunu. Miten on saanu tutustuu ihan älyttömän upeisii ihmisii.

Oli sellain ajanjakso. Tiiättekö sen tunteen ku on oikeesti vaa liian väsyny kaikkee. Ku asiat tuntuu iha liian painavilt kannettaviks. Ku itkee ittesä unee joka ilta. Ku ei jaksas nousta ylös. Ei jaksais nähä tiettyi ihmisii. Jopa pelkäis sitä et näkee ne. Ois tosi väsyny siihen et päätyy aina satutetuks. Sit ajattelis et enks mä vois vaa nukkuu. Nukkuu ikuisesti... mut sit jotenki tapahtuis jotain mitä et ois osannu oottaa. Just sillon ku oot jo luovuttamas. Just sillon ku ajattelet et päästät irti ja lopetat pelin kesken ettei oo voimii enää. Tuliski vaik joku tietty ihminen. Se vaa tulis ja sais sut ajattelee kaiken iha eri taval. Mikä antais syyn sinnitellä viel seuraavaa päivää. Joku joka piristäis. Joku joka antais voimii. Joku joka välittäis. Just ku sä uskot ettei oo enää mitää mikä vois auttaa. Ja sillon se tulis. Sit kaikki lähtis menee paremmin. Löytäis ittesä. Ois taas sellai reipas ja positiivine. Päivä päivält enemmän. Sit saisit viel uusii kavereit. Sit joku sun suuri unelma toteutus. Sit saisit sovittuu riidat ihmisten kaa. Sit pääsisit toteuttaa ittees. Saisit kehui ja vihdonki positiivist palautetta. Ja yhtäkkii elämä ei oiskaa enää pelkkää selvitymist päiväst toisee. Koska se yks ihminen tuli. Ja se ihminen teki sun elämäst elämisen arvost.

Mä en vois olla kiitollisempi. Oon kiitollinen et tuolt ylhäält suurin voima on antanu kaikkien hyvien asioitten tapahtuu. Mä toivon et kaikki kel on vaikeet. Kel on oikeesti tosi vaikeet eikä mikä tunnu enää miltää.. älkää luovuttako. Ikinä. Te ootte taistelijoit. Ja te selviitte. Ootte vahvoi. Kaikest voi selvii.

•Valo paistaa tunnelin päässä, nyt sinnittele, pysy kii elämässä•

-Jenna-